Pöllöt

Pöllöt

lauantai 28. helmikuuta 2015

Siivouspäivän satoa

"Siivoaminen on turhaa työtä!"

Tai ainakaan meidän perheessä ei siivoustyön tulos kovin kauaa näy.. Ehkä muillakin lapsiperheissä samaa "vikaa"..onko...onhan..? :D

No, pakko se on kuitenkin myöntää, että kyllä siitä siivouksesta jotain hyötyäkin kuitenkin on.. Minä olen tässä viimeviikkoina siivoillut ja järjestellyt tätä meidän (minun) vierashuonetta (askartelu/käsityöhuonetta) aina kun on ollut sopivasti aikaa ja tilaisuuksia... Tämä huone on sellainen, että se niin huomaamatta muuttuu yhdeksi törkyläjäksi... 

Kauan sitten unohtuneet kangaspussukat kävin läpi, ja voi mitä kaikkea ihania kankaita löysinkään! 

Yksi kangaslöytö pääsi tänään työn alle:

Meillähän oli siis keittiössä vielä ne vaakatasotonttuverhot... Entinen verho on kyllä jo vaikka kuin kauan keittiön tason nurkalla odotellut, että se pääsisi ikkunaan.. 


Mutta ei sinne tietään löytänyt... Koskapa minä ajattelin, että voisi ehkä olla aika vaihtaa kuosia.. Vaikka tosi paljon tuosta entisestä tykkäänkin... Ja siksipä se on aikaa vienytkin, kun ei ole oikein parempaa vaihtoehtoa löytynyt... Kunnes pengoin sitä kangaspussia...



 Ei tämä uuden verhon kuosi kyllä ihan sellainen täys kymppi ole, tuon kellertävän pohjavärin takia.. Mutta työn alle pääsi kuitenkin, kun tuli se vimma, että pakko-nyt-heti saada vaihdettua ne verhot!

Kangasta oli suht reilusti,
joten tämä minun valtakuntani (siis tämä vieras/askartelu/käsityöhuone) sai myös osansa!


Nuistakin vanhoista verhoista tykkään kyllä, mutta oli kyllä aika jo vaihtaa. Ja nuo entiset kun olivat niin pitkät, niin tahtoivat olla välillä vähän haitolla... Ja jotenki näyttää tämä huonekin vähän isommalta, kun tuli kappamallinen verho. Tuo ruskea puinen "säleverho" oli meillä aikoinaan tuolla olkkarissa.. Ja nyt Miehen avustuksella pääsi taas käyttöön. Tämä ikkuna on tuonne etupihalle ja tielle päin, niin tykkään että on näkösuojaa, ettei naapurit ihan kaikkia minun hullutuksia pääse ihmettelemään :D Pikkusenhan tuo verho jäi lyhyeksi, mutta ei se nyt ole niin millin päälle! Niin, ja tämä kangas on siis kirpparilta hommatusta kangaspussista... Ja on ollut muuten jonkun pussilakana!!! :D :D :D Todellista kierrätystä!

Siivouspäivän tulosta on myös tässä:



Kaappia siivotessa löysin pussin, jossa oli tuollaisin pieniä lankarullia. Lanka oli jo mennyt heppoiseksi, että ei näistä oikeaan käyttöön oisi enää ollut... Mutta kun ei roskiinkaan raskinut nakata, kun olivat jotenkin sulosia kuitenkin (voiko lankarullat olla suloisia?!)... Ja kas niin, lankarullat päätyivät lasiseen fetajuustopurkkiin ja saivat tekogerberat kaverikseen! Aina välillä kun käy purkkia vähän heiluttamassa, niin saa taas vähän erinnäköistä koristusta, kun värikkäät rullat vaihtavat paikkaa! :)


Se alkaa helmikuu olla pulkassa... Jännä nähdä mitä maaliskuu tuo tullessaan!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Helmikuun menoa

Menoa ja meininkiä on tosiaan ollut... Ei ole ehtinyt näihin blogihommiinkaan oikein paneutua! 

Vanhempi Poikani on syksyn ja talven ajan haaveillut mustasta piposta, jossa on valkoinen tupsu. Ollaan monesta kaupasta niitä kateltu, mutta sopivan kokoista ja -näköistä ei ole vastaan tullut. Minä sitten hoksasin sanoa, että minähän voisin tehdä sellaisen! Poika katsoi minua hyvin epäluuloisesti ja heitti jonkun kykyjäni arvostelen kommentin... Haaste oli siis heitetty! :D

Yön pimeinä tunteita minä sitten pipoa neuloin.. Ekasta tuli sen verran pieni, että se päätyi Nuoremmalle Pojalle. Seuraava pipo oli sitten jo oikeampaa kokoa!

Ajattelin ensin tehdä oikein kunnon pipohuijauksen, että oisin oikeen hintalaput ja muut hommannut näihin.. ajattelin, että josko se menis läpi, että kaupasta on pipot hommattu! :D En sitten kuitenkaan moiseen ryhtynyt... :D

No niinhän siinä kävi, että Nuorimmainen Poika ihastui uuteen pipoon, etenkin kun siinä oli oranssi tupsu! Ensimmäinen väri, jonka Nuorimmainen Poika oppi sanomaan ja tunnistamaan oli oranssi! <3

Vanhin Poika kun on niin tarkka, niin ei hänelle se pipo ainakaan heti kelvannut. Pitäisi olla kaupasta ostettu... eikä auttanut vaikka koitin vähän huijata, että kaupastahan sen "ainekset" onki... :D :D

No ehkä se vielä hetken sulattelun jälkeen päähänkin joskus sattuu... Tai menköön sitten Nuorimmaisen päähän, kun se vähän kasvaa! :)






Mies oli ostanut viikonlopun herkuiksi Pringles-sipsejä.. Ja tällä kertaa olin nopea, ja nappasin putkilon turvaan! Ja melkoisen nopeasti valmistui kaksi "upeaa" säilytyspurkkia!



Leikkasin purkin kahtia, Erikkeepperiä sivelin kylkeen ja kattelin mahdollisimman räikeän kankaan purkkeja koristamaan! Ja kas näin, neulepuikoille ja virkkuukoukuille löytyi uusi koti!! :D
Tuo "mittaliisa" (onko se mittaliisa?! jotenki ala-asteen kässätunneilta jääny tuo nimitys kummittelemaan) on tuossa siksi, että pitkään olen siitä haaveillut, minulla kun on nuita irtopuikkoja, joiden kokoa en ikinä varmasti tiedä.. Mutta nytpä tiedän! :D 

Tässäpä vielä lauantai-illan tunnelmavalaistusta!